Värioppi

Harjoitus

En keksinyt parempaakaan otsikkoa, kun en tiennyt onko tällä tehtävällä joku nimikin.



No kuitenkin... Meidän piti valita kuva, tai kangas tai muu missä on kuva tai kuvia, joissa on vähintään neljää väriä. Tämän jälkeen kuva tuli suurentaa 30cm * 30cm kokoiseksi. 



Teimme työlle itse kehykset puisista kehyspaloista. Pingotin canvas kankaan kehikon päälle. Laitoin varmaan tuhat niittiä, jotta kangas ei alkaisi purkautua tai muuta. Niittejä piti laittaa hieman vinoon, jottei kangas hajoa. Niittejä ei myöskään saanut laittaa vastakkaisille puolille samoihin kohtiin kun muuten kankaasen tulisi "vuonoja". 

Aika hieno, eikös vaan???

Taas hypätään vaiheesta sekavasti toiseen:


Tavallisesta paperista leikattiin taulupohjan kokoinen pala ja siihen hierottiin käsin pigmenttiä, jolloin paperi toimii kalkkeeripaperin tavoin. Pigmentti oli väriltään okra, tiedä sitten onko tällä tiedolla mitään merkitystä. 

 

Kun koko paperi on pigmentin peitossa asetetaan se canvastaulun päälle pigmenttipuoli alaspäin ja tämän päälle tulee suurennettu kuva kuvapuoli ylöspäin. Nämä teipataan taulun reunoista kiinni. Sitten vaan piirretään kuvan mukaan ääriviivat ja ne kopioituvat tauluun. Tosin erittäin haaleasti, joten jäljentäessä kannattaa painaa paljon.

"Kalkkeeripaperi" ja kuva teipattuna taulupohjaan.

Kun jäljensi tussilla tiesi aina mistä kohtaa on jo tehnyt. Huomasin kuitenkin, että tussi on liian ohut jäljentämiseen, joten käytin lopuksi siveltimen "väärää" päätä.

Jäljennös... Kuten huomaatte se on todella haalea.

Haalean jäljennöksen päälle piirrettiin lyijykynällä, jotta se todella näkyisi.

Alkuperäisestä suurennetusta värillisestä kuvasta leikattiin pala. Palan koolla ja paikalla ei ollut väliä. Pala liimattiin sitten jäljennöksen päälle samaan kohtaan missä sen kuuluukin olla. Kun pala oli liimattu PUULIIMALLA jaettiin työ viiteen muuhun osaan, jolloin kuva on kuudessa osassa yhteensä. Osiot maalataan tehtävänannon mukaan.

 

Ensimmäinen osio menossa. Siinä tuli maalata se täysin samoilla väreillä kuin alkuperäisessä kuvassa on.

Seuraaviat osiot olivat :

- vastavärit

- vastakkaiset valöörit

- vastakkaiset kylläisyysateet

- viimeinen oli sama kuin ensimmäinen eli samat värit kuin kuvassa 

Tässä valmis taulu, siitä saa arvailla mikä kohta löytyy mistäkin !

 

Maskottipuku

Uusi projektimme on maskottipuvun rakentaminen. Ja miksi käytän juuri sanaa rakentaminen on siksi, kun maskottipuvun tekeminen on todellakin monesta palasta rakentamista. 


Ensin suunnittelimme valitsemamme kirjan pohjalta naamion. Minun naamioni esittää taikaolentoa, joka johdattaa Kaarlea ja Joonatania Nangijalassa. Näin lyhyt selitys, koska tarkemman löytää Veljeni Leijonamieli -osiosta.


Luonnos, jonka pohjalta alkoi suunnittelu:

Luonnoksesta täytyi tehdä eri versioita, joissa puku näkyy joka puolelta. Opettaja huomasi minulla olevan hieman vaikeuksia kolmiulotteisessa piirtämisessä, joten hän käski minun tehdä savesta tai plastoliinista kolmiulotteisen version puvusta. 

Tosin hieman myöhemmin minulle selvisi, että solumuovista tehtäessä tulee aina tehdä tämä pienoismalli.

 '

... Lite fairy och paperointia ...

 Kun pienoismalli oli valmis aloin pohjustamaan sitä fairylla paperointia varten. Paperointi tapahtui aivan samoin metodein, kuin aiemminkin naamioiden teossa. Tosin tähän tuli vain kaksi kerrosta paperia. Huomasin kuitenkin irrottaessani paloja, että kaksi kerrosta paperointia oli IHAN liian vähän! Paperointia kannattaa ehdottomasti tehdä ainakin kolme kerrosta, ja ylin kerros kannattaa olla valkoista paperia, sillä silloin on helpompi tehdä kaavoitus ja myös leikata se siististi.

  Paperoitu ukkeli tuli sitten kaavoittaa LYIJYKYNÄLLÄ, koska kaikki tekevät virheitä JOPA MINÄ! Tämän jälkeen kaavoitetut palat leikataan katkoteräveitsellä irti. Ne numeroidaan ja kohta, josta pala leikattin numeroidaan samalla numerolla kuin pala. Tällöin pysyt kartalla mikä pala on mistäkin kohtaa. 

Kirurginen toimenpide.

Paloja liimauksessa syystä, että olin paperoinut liian ohuesti.

Asettelin palat kannen päälle, jotta ne eivät häviäisi.

Kun palat ovat kaikki leikattuna teipataan ne läpinäkyvällä teipillä A4 -kokoiselle paperille. Tämän jälkeen paperista otetaan kopiokoneella kopio kalvolle. Kalvo asetetaan piirtoheittimelle, ja seinälle teipataan ohutta paperia johon heijastettavat palat piirretään. Palojen koon arvaileminen oli hankalaa, mutta itse tein niin että seisoin seinälle heijastettujen palojen vieressä ja mallailin paloja omaan kehooni. Tällöin pystyin jotenkin hahmottamaan koon. Tietenkään ei ole varmaa ovatko palat oikean kokoisia. Jännitys on yllä kunnes alan kokoamaan maskottipukuani.

HUOM! Paloja suurennettaessa on huomioitava kohdat, joissa on laskosleikkaus !! Laskosleikkauksesta on tehtävä hieman isompi kuin heijastetussa palassa, jotteivat laskokset ole liian pieniä koottaessa. Myös paloja leikatessa ohuesta paperista kannattaa leikata tussin / kynänjäljen sisäpuolelta.

BONUSIDEA!!! (tai muuta villiä aivoriihtä)

Tuli tässä juuri mieleeni villi ajatus, en tiedä toimisiko se mutta täytyy kirjoittaa ylös. Kun paperointi on tehty, ja palat on irroitettu niin ne kannattaisi varmaan maalata mustalla, koska ne kopioituisivat erittäin selkeästi ja heijastettaessa palojen rajat näkyisivät hyvin selvinä. Tämä tuli mieleeni, kun en ollut tajunnut paperoida viimeistä kerrosta valkoisella paperilla. Puhelinluettelon tekstit näkyivät kopiossa, ja ne vaikeuttivat palojen reunojen näkemistä. Myös osittain hyvin vaaleat puhelinluettelon palat näkyivät todella heikosti. Valkoisella paperillakin paperoidut palat kopioituvat vaaleina, joten myös siksi tämä ajatus. Opettajamme varmaankin sanoisi tähän, että palojen mustaksi maalaaminen vie liikaa aikaa kun töissä ei ole voi alkaa kikkailla liikaa,mutta jos nyt joskus olisi aikaa vähän enemmän niin ehkä sitten. Ajatusten lentohan tämä vain oli. 

Palat teipattuna paperiin.

Kuvamateriaalia työskentelystä, joten oikeasti teenkin välillä jotain!

Onneksi palat kopioituivat suhteellisen tummiksi, sillä silloin ne on helpompi piirtää heijastettuna.

Jaa... aika haalealla ovat joten piirtäminen oli hankalaa.

Jee! Sain tehtyä kaavat! Tosin niiden toimivuus ei ole vielä selvinnyt...

Palat jotka on piirretty läpikuultavaan paperiin leikataan seuraavaksi irti odottamaan vaihetta, jossa niiden avulla leikataan solumuovista palat.



Palojen leikkaus solumuovista


Palat kiinnitetään solumuoviin nuppineuloilla ja sitten vain leikkaamaan. Minulla paloja oli 29 kpl, joten puolessa välissä tuli turhautuminen ja olisin kovin halunnut pienen ryhmän pieniä ahkeria aasialaisia tekemään leikkaustyön puolestani. No vitsit vitseinä, kyllä ne 29 palaa sitten valmistuivat ja pääsin vihdoin liimausvaiheeseen!!! Ihanaa nähdä, että työ alkaa oikeasti näyttää joltain !

Solumuovista leikattavat palat tulee numeroida samalla numerolla, kuin kaavassa. Tällöin kokoamisvaiheessa pystyt katsomaan numeroidusta pienoismallista mihin mikäkin pala kuuluu. Paloja on tosissaan vaikeaa hahmottaa oikeinpäin jollet näe palan kohtaa ja "asentoa".

Palojen leikkausta solumuovista.

Samaa, kuin äsköisessä kuvassa. Ei kyllä tässä vaiheessa uskoisi näistä epämääräisistä paloista tulevan jotain kolmiulotteista ja upeaa.

Pään kokoaminen

Juuh... tämän kokoamisen kanssa on ollut hieman epätoivoa, koska palat ovat osittain väärän muotoisia ja joitakin puuttuu. Syy palojen puuttumiseen, ja omituiseen muotoon löytyy ohuesta paperoinnista, mistä taisinkin mainita jo aikaisemmin. Palat lähtivät alussa vääristymään ja loppuakohden pienet virheet suurenivat. ONNEKSI solumuovista voi leikata paloja paikkaamaan virhekohtia.




Kokoamiseen tarvittavat välineet ovat kuumailmapuhallin, ja kuumaliimapistooli. Myös puolipyöreitä lasisia tai keraamisia muotoilun apuvälineitä kannattaa olla.

Kuumailmapuhallin ja pari muotoilukappaletta

Kuumaliimapistooli

Aloitin kokoamisen päälaen kappaleista. En tosissaan tiedä onko olemassa järkevää paikkaa aloittaa kokoaminen, mutta kyllä se näinkin onnistui.

Sauman, joka tulee palojen väliin on oltava todella tiivis, siisti, ja sen  tulee näyttää vain tasaiselta pinnalta.Palojen reunat eivät siis saa olla limittäin vaan niiden tulee olla täysin kohdakkain. Kuumaliima valuu reunoja yhteen puristettaessa, joten vieressä kannattaa pitää rättiä tai ihan mitä muuta vaan mihin voi pyyhkiä ylimääräisen liiman. Pinnalle jääneet isot liimajäänteet täytyy kuitenkin poistaa myöhemmin. Liimajäänteet
poistetaan katkoteräveitsellä. Palojen saumojen "takapuolelle" kannattaa laittaa ensin roudarinteippiä, jotta liimaus onnistuu siistimmin, ja palat ovat tiiviisti yhdessä.

Kootessa käytetään apuna pienoismallia,jotta palat löytävät paikkansa ja tietää mitä paloja tulee käsitellä kuumailmapuhaltimella. 
Kun paloja kuumentaa kannattaa olla mieluummin varovainen, kuin liian ronski, koska solumuovi sulaa. 

Kuumaliimapistooli kannattaa myös pitää kaukana solumuovipaloista. Itse sain aikaan muutaman reiän nenäpalaan oltuani liian huolimaton kuumaliimapistoolin kanssa.



Tähän väliin pari kuvaa päästä, kun sillä on jo osittain nenä. Tosin se näyttää vielä tässä vaiheessa seinään juosseelta, kun nenä on osittain irti ja paljon paloja puuttuu. 

Nenän ja silmäkuoppien palat muotoilin kuumailmapuhaltimella, ja käytin apuna keraamista puolipalloa.

Tilanne tuhannen kauneusleikkauksen, tuskan, ja epätoivon jälkeen.



 Kasvojen pienempiä paloja jouduin muuntelemaan aika paljon, koska alkupuolen mokailu kostautui nyt erittäin raskaasti. Kun palat olivat paikallaan oli pää erittäinkin toispuoleinen. Jouduin siis suorittamaan todella monta leikkausta eri kohtiin, jotta tilanne saatiin edes jotenkin paranemaan. 

Kun pää oli "valmis"  laitoin alareunaan ohuesta puoliksi katkaistusta solumuoviputkesta siistit reunat.

Kun kanttaus on valmis aloin valmistella hiusten alle tulevaa rakennelmaa, jonka avulla hiukset saadaan kohoamaan luonnokseni osoittamalla tavalla. Opettaja sanoi minulle, että "eihän sulla mene kuin viisi minuuttia tuon tekemiseen"... hmmm siinävierähti sitten kahdeksan tuntia ! Noh... ei siitä sen enempää.

Sanoin en oikein osaa kuvata tukirakenteen tekemistä, mutta kuvat kertovat tässäkin tapauksessa enemmän, kuin tuhat sanaa.

Tässä pari kuvaa tukirakenteen valmistumisesta:

 

 Tässä viimeisessä kuvassa näkyy valmis tukirakenne, ja se on saanut päälleen myös tekstuuria putkimuodossa olevasta solumuovista. Aluksi mietin lankoja hiuksiksi, mutta se olisi mennyt todella säätämiseksi, joten opettajani keksi tämän solumuoviputken. Tämän putken kanssa saa olla hieman varovaisempi, sillä se katkeaa suhteellisen helposti, eikä se pidä kuumaliimapistoolin rautapäästä. Rautapää katkaisee putken osuessaan siihen. Jollei katkaise niin se ainakin tekee siihen ruman jäljen.

Ajattelin tämän putken lisäksi lankoja, mutta jostain syystä langat eivät ainakaan toistaiseksi ole mielestäni tuohon sopineet.

Sitten alkoi maalausvaihe. VIHDOIN!!!!! On ihanaa päästä maalaamaan, ja liimailemaan timantteja ja viilaamaan työn ulkomuotoa muullakin sälällä.


Huom !

Työ periaatteessa pitäisi pohjustaa ennen maalausta, jolloin voidaan taata maalin pysyvyys, ja pinnan kesto paremmin. 

Pohjustus tehdään lattialiimalla. Liima sekoitetaan veteen niin että sekoitus on lähinnä pelkkä vettä. Sitten se sivellään työn pintaan. 

Kuitenkaan pohjustaminen ei tässä vaiheessa ollut pakollista, koska käyttämämme solumuovi kyllä ottaa akryylivärin pintaansa hyvin. 
Työn voi toki maalata muullakin maalilla, mutta silloin täytyy huomioida päällysteet ja muut tarvittavat vaiheet, jotta väri pysyy pinnassa. Tällöin työ myös kestää jonkinverran kolhuja.

Itse olisin alunperin halunnut maalata automaalilla, koska automaaleista löytyi metallinhohtoinen lila. Automaali olisi kuitenkin vaatinyt lakan päälle,  se olisi vienyt aikaa ja ollut vaivalloista. Siksi siis akryyliväri.

Opettajamme sanoi, ettei hän pidä lakkojen käytöstä, kun lavalla lakka saattaa kiiltää liikaa. Tämän muistamme siis lakan käytöstä !

Niin vielä eräs huomionarvoinen asia: Peskää aina heti käytön jälkeen kaikki työvälineet ja maalipurkit. Itse pesin vasta paljon myöhemmin, jolloin se vei tuhat kertaa enemmän aikaa. Tämä on todellakin itsestäänselvyys, mutta itse olin niin flowssa, etten malttanut pestä purkkeja, ja muita välineitä heti. Tämäpä kostautui jälkeenpäin ajanhukan lisäksi erään opettajan tarkoin valituilla sanoilla.

Muutama kuva hiusosion maalaamisesta:

Putket oli helpompi maalata käsin,kuin pensselillä.

Kuten kuvassa näemme maali oli ultramariinin sinistä.

Naama täytyi peittää, ettei se saa sinistä väriä.

Ihana luokkakaveri auttoi minua maalauksessa, koska aika todella alkaa olemaan kortilla. Deadline lähestyy huolestuttavan nopeasti.

 

Maalasin sinisen maalin päälle vielä hopeisella akryylimaalilla, jotta pintaan saatiin enemmän eloa. Näin sain myös haluamaani metallista hohtoa hiuksiin. Tosin opettajamme on sanonut, että aina pitäisi käyttää vähintään kolmea väriä, ettei pinta ole liian eloton. Nyt en niin kuitenkaan tehnyt. 


Sain opettajaltamme hopeista harsokangasta, jota liimasin hiuksiksi. Sininen väri hohtaa hienosti kankaan alta ja hiukset alkavat olla oikean oloiset. Joitain helmiä vielä puuttuu. 

Kankaan liimausta: 

Nyt kun hiukset ovat valmiit eikun suihkumyssy päähän, ja maalia harmaaseen naamaan!

Hieman taas eloa pintaan. Vielä on tulossa hopeista kohokohtiin.

Huomioin, että akryylivärillä on vaikea saada tätä korkostusväriä tasaisesti pintaan, koska laimentamattomana väri olisi ollut liian tummaa, ja ohennettuna se kuivui liian nopeasti.
Katsotaan mitä lopputuloksesta tulee. 

Vielä puuttuvat silmät ja ripset ja kulmakarvat. Niin, ja hiuksista vielä jotain härpäkkeitä ja naamasta timangit. Niin ja eräät erittäin tärkeät puuttuvat asiat ovat kypärä, ja aukko josta näyttelijä näkee ulos.


 Olen unohtanut laittaa pari kuvaa puvun sisältä. Näissä kuvissa tosin ei tainnut näkyä muutamaa laittamaani tukirakennetta. Tein nämä tukirakenteet solumuovipaloistakohtiin joita halusin muokata ilman, ettätäytyi leikata jotain pois. Jotkut tekivät tukirakenteita erittäin vahvasta rautalangasta sisäpuolelle. Rautalanka pitää muodot hyvin kohdillaan. Itselläni ei ollut niin suurta ongelmaa, että olisin joutunut rautalangasta jotain vääntämään.

Jabbist ! Nyt jatkuu tuo pintakäsittely ja muu säätö


Hiuksiin minulla oli kirpputorilta ostettuja helminauhoja, jotka liimasin kuumaliimalla kiinni. 

Muutama kuva, joissa ystävä Carkki esittelee vielä hieman vaiheessa olevaa työtä:

Toisessa kuvassa näkyy jo hieman pitsiä, jonka maalasin ja liimasin kuumaliimalla kiinni. Pitsi ei ollut alkuperäisessä suunitelmassani, mutta sillä sain peitettyä katseluaukot. Katseluaukot olisivat mielestäni pilanneeet työn jos en olisi "piilotanut" niitä. Pitsin alle leikkasin palan hopeista verkkokangasta, jota löytyy myös hiuksista.

Maalasin pitsin ultramariinin sinisellä akryylimaalilla.

Katseluaukot näkvät hieman kaunkaan alta.

Hiusraja sai lettipannan, joka teki rajasta siistimmän.

Hiusrajan panta on sekoitus hopeista verkkokangasta ja sinistä villalankaa.
Letit jatkuvat sivuille asti, ja päissä tietenkin pari timanttia ! 

Timantteja löytyy myös hiusten seasta muutama ! Jotenkin sisälläni elävä harakka pääsi täysin valloilleen tämän työn kanssa. On se sitten hyvä tai ei, ei sitä voinut estää.




 Silmät ja ripset

 

 

Ripset tein tölkeistä. Ensin hioin hiekkapaperilla niistä tekstit pois, ja sitten leikkasin niihin "ripsiä". Huomasin, että ripset kannattaa leikata hyvin ohuiksi, sillä muuten ne näyttävät tökeröiltä. Ne myös kaartuvat kauniimmin ollessaan ohuempia. Osioiden, joissa ripsiä on kannattaa olla
myös pieniä, koska silloin saat monesta osasta kaarevalle alueelle hyvät ripset. Isompia osioita on vaikea saada kaarevaan muotoon siististi. 

Maalasin ohennetulla sinisellä-ja hopeisella akryylivärillä ripsiin eloa. Käytin akryyliä, koska ripset eivät ole kovassa kulutuksessa. Kuitenkin, jos ripset nyt olisivat kovassa käytössä olisi ne tullut maalata ihan metallille soveltuvilla väreillä. 

Slmät silmät... Ne tehtiin tyhjiömuovaimella valmistetuista puoliympyrän muotoisista muoveista. Puoliympyrät maalasin sisältäpäin akryyleillä. Lisäsin myös hieman glitteriä valkuais osaan, mutta vain vähän !

Silmät suojattiin ulkopuolelta työn ajaksi teipillä, koska muovi naarmuuntuu helposti. Silmien taakse liimattiin solumuovia, jotta ne olisi helpompi liimata päähän kiinni. 

Luomiin tein kaavat ohuen paperin avulla. Asetin palan paperia luomien kohdalle, ja piirsin tussilla paperiin luomen. Tämän jälkeen leikkasin kaavan muotoisen palan solumuovista ja se toimi !!

Sain silmät hyvin vastakkaisille puolille samoihin kohtiin. Luomet tein ylläribonus SOLUMUOVISTA ! Maalasin luomet samoilla väreillä, kuin kaiken muunkin olin maalannut.

Vielä hieman huumeveikon näköä, asia korjaantuu pian!

Ihanat räpsyttimet joka suunnasta, niin ja täysin valmis työ ! VIHDOIN!!!
Eihän siihen mennyt kuin ikuisuus ?