Nukke

Nyt on siis aika rakentaa nukke. Saimme tehtäväksemme luonnostella jonkin henkilön valitsemastamme kirjasta. Itse valitsin Joonatanin. Niin, ja edelleenkin kirja, johon pohjautuen teen työni on Veljeni Leijonamieli.

 Näin mielessäni Joonatanin Kallen mätitahnapurkissa olevan pojan ja Vaahteramäen Eemelin sekoituksena. Minulle oli todella hankalaa tuottaa tämä sekoitus paperille, joten päätin etsiä fiiliskuvia netistä. Etsin myös vaatetuksesta ja yleisestä tyylistä fiiliskuvia.

Tässä on sitten muutama oma tuotokseni siitä miltä nukke tulisi näyttämään naamasta, ja vaatetukseltaan:

Noista kahdesta naamakuvasta valittiin sitten tuo värillinen versio. Vaatetus tulee olemaan tuo mikä se nyt noissa luonnoksissakin on.

Luonnosten hyväksyttämisen jälkeen tuli meidän piirtää 1:1 luonnos koko nukesta. Nuken pituus hiuksista jalkapohjiin voi olla 50 - 80 cm. Ei yhtään yli eikä alle. Nämä koot ovat lavalle hyviksi todettuja, jolloin niitä ei tule muuttaa. 

Tässä 1:1 luonnokseni.

Nukelle tuli tehdä iso pää ja isot kädet suhteessa vartalon kokoon. Ne vaikuttavat ilmaisemiseen, kun nukke on lavalla. Nukelle tulee myös vain neljä sormea. Kaikki osat tehdään tämän luonnoksen avulla niin, että osia vertaillaan luonnoksen osien kokoon, jolloin nukke tulee olemaan saman kokoinen, kuin luonnos.



Nyt ei sitten muuta, kun plastoliinia kehiin ja muotoilemaan päätä. Ilokseni huomasin, että pään muotoileminen ei todellakaan ole helppoa. Laitan sen kuitenkin sen piikkiin, etten ole koskaan aiemmin muotoillut mistään materiaalista päätä tai muitakaan ruumiinosia. 

Jotkut laittoivat plastoliinikasan (josta sitten muotoillaan pää) sisälle sähly - tai muun pallon, jotta päästä ei tulisi painavaa ja se myös säästää aikaa . Minä sitten höyrypäänä turhauduin, kun pään muodosta ei tullut yhtikäs mitään niin päätin, että minun päähäni ei tule mitään palloja sisälle, vaan  suoraan plastoliinia vaan koko homma täyteen. Näin myöhemmin ajateltuna se ei ollut kovinkaan viisasta, koska pää painaa niin paljon, että sen työstäminen omien käsivoimien varassa on kuluttavaa. Muutenkin paino tuo ongelmia, joista myöhemmin lisää.


Silmiksi upotimme plastoliiniin puuhelmet. Kooltaan niiden tuli olla tietenkin sopivat oman pään kokoon verrattuna. Itselläni oli ongelmia silmien kanssa, kun ne aluksi olivat väärässä kohdassa, joten jouduin sitten julmasti kaivamaan ne ulos ja tekemään niille lisää tilaa. 

Tässä muutama kuva kaivuuprosessista:

 Huom! nämä kuvat voivat aiheuttaa painajaisia herkille.

Lopulta kuitenkin sain silmät hyvään asentoon, joten kauneusleikkaus kannatti siis tässä tapauksessa ainakin!!

Näistä valmiista kuvista näkee että minun oli vaikea tehdä naamaa, joka on lapsen muttei kuitenkaan kovin nuoren lapsen. Poskista tein isot, koska himmailen aina piirteiden tekemisessä. Nyt on siis isoa. Isoa olisi tietenkin voinut löytyä muualtakin, mutta tämä on hyvä alku! Seuraavan kerran sitten vielä lisää isoja ilmeitä. Hiukset tein suoraan plastoliiniin, koska nukelleni tulee hattu jolloin ei välttämättä tarvita "oikeita" hiuksia. Toivon, että vaatetus ja naaman maalaaminen myöhemmin muuttavat naamaa hieman vanhemman oloiseksi.

Nukelle täytyi myös muovailla kädet ja jalat, joten tässä pari kuvaa niistä. Itse olen tyytyväisempi käsiin vaikka olisivathan nekin voineet olla huolitellummat, mutta aika ei tälläkertaa(kaan) antanut periksi. Jalasta tuli nyt vähän mitä tuli, mutta ihan ok se on. 

Jalkaan muotoiltiin sekä sääri, että kenkä samaan pötköön.


Nyt se on sitten kipsi time !

Näistä osista tehdään negatiivimuotit paperointia varten. Negatiivimuotista lukee enemmän osiossa Negatiivinaamio. 

Tähän tarvitaan:

- Isoja korkeareunaisia taipuisia muovilaatikoita (vanhoja lihalaatikoita esim. )

- kipsiä

- kipsille sekoitusastia, joka myös taipuisa muovilaatikko ( isoja jäätelölaatikoita jne... )

- Hengityssuojain 

- käsienpesu astia, johon huljutellaan kipsit käsistä. Kipsiä ei koskaan saa huuhdella suoraan viemäriin, koska se jämähtää sitten putkiin!



Sitten eikun kipsiä tekemään. Hengityssuojain päähän, ja läträämään. Veden johon kipsijauhe sekoitetaan tulee olla kädenlämpöistä. Kun kipsiä sirotellaan veteen jonkin rasian avulla, täytyy kipsiä laittaa enemmän kuin ainakin itse ajattelin. Olen selvästi himmaillut myös kipsin teossa, kuten joissain muissakin asioissa. Eli siis veden pinnalle tulee ilmestyä saarekkeita kipsijauheesta joista sitten tietää kipsin olevan tarpeeksi paksua. Kuitenkin saarekkeita on oltava koko vesipinnan alueelta niin ettei vettä näkyisi melkein ollenkaan. Kun kipsiä on tarpeeksi sekoitetaan se sormin tasaiseksi.

Kun kipsi on hyvää, ja tasaista kaadetaan se astiaan johon sitten seuraavaksi tulee joku osista. Kun kipsiä valuttelee astiaan täytyy muistaa parin sentin sääntö!  Eli muotissa täytyy olla ainakin noin 2 cm paksua kipsiä joka puolella.

Ennen osan asettamista kipsin päälle täytyy kipsi tärisyttää, jotta ilmakuplat tulevat seoksesta ulos. Tämä on tärkeää kun osa painetaan kipsiin, jolloin se aiheuttaa sen, että ilma jää osan alle eikä pääse pois. Silloin muottiin tulee ilmakuplareikiä. 

Tärisytimme kipsin tällaisella sahalla tai mikä nyt onkaan. Kipsi on tässä noin parisen minuuttia. Noloa muuten myöntää, etten tiedä tämän kapistuksen nimeä ! 

Tässä kuvassa on astia, jossa sekoitin kipsin. Eli tein siis toisin kuin tuossa edellisessä tekstissä sanon. Älkää siis tehkö näin vaan tärisyttäkää kipsi samaisessa astiassa, johon tulee valettava osa. Se on järkevämpää siis. Aina ei minullakaan tuo järki juokse niin kuin pitäisi.

Muotteja tehdessä täytyy muistaa päästävyys. Tällä tarkoitetaan siis sitä, että kun mallineen ottaa pois kipsistä täytyy sen lähteä helposti ulos sieltä. Jos mallineessa on paljon ulkonevia kohtia painetaan malline vain ensimmäisen kohossa olevan kohdan huipulle. Tämän paremmin en osaa tätä selittää. Joten vielä kuva apuun:

Tässä piirustussotkussa yläpuolella kuvaan sitä mitä tarkoittaa päästävyys. Musta horisontaalinen viiva kuvaa kipsin rajaa, ja punainen tiimalasi kuvaa mallinetta, joka painetaan kipsiin. Alemmassa kuvassa huomaatte, ettei mallineen alempi osa tulisi millään ylös kipsistä. 

Joskus riippuen pään muodoista täytyy se tehdä kolmeen osaan kipsivaluja. Ensin oli puhetta, että minunkin pääni olisi tehty kolmeen valuun. Niin, että takaraivo yhdessä osassa ja naama kahdessa. Eli naama keskeltä kahteen osaan. Opettaja oli kuitenkin sitä mieltä, että tehdään naamakin yhdessä osassa johtuen hiussaarekkeesta otsalla. 


Osat asetetaan vain puoleenväliin kipsiin muotteja tehtäessä. On siis tarkoitus, että sinulla on mallineesta tasan puolikkaat osat paperointia varten. Valettava osa asetetaan kipsiin vasta, kun kipsi on todella jähmeää. Tunnet sen sormella kokeiltaessa, Kun kipsi on hyvää se ottaa vastaan jämäkästi. Eli, kun osa painetaan kipsiin on se todellakin painamista. Osan ei kuulu humpsahtaa kipsiin hallitsemattomasti.

Jos päässä on paljon muotoja, jotka tuntuvat hankaloittavan kahdessa osassa valamista valetaan pää kolmessa osassa.Useimmiten naama on se puoli joka ei ole päästävä. Eli tämä toimii niin, että ensin painetaan kipsiin puoli, joka on yhdessä osassa valettava. tämän jälkeen kahdessa osassa valettava puoli, esim. naama jaetaan keskeltä puoliksi plastoliini "vallilla". Plastoliinia laitetaan muurin tavoin niin korkealle, ettei valettava kipsi pääse toiselle puolelle. Sitten eristetään ja kaadetaan kipsi yhdelle puolelle naamaa. Kipsin annetaan kovettua, ja sen jälkeen täytetään toinenkin puoli naamasta.Ensin kuitenkin poistetaan plastoliini "muuri" ja eristetään kaikki kipsiosat. Kun kaikki valetut osat ovat kuivuneet avataan kolmessa osassa oleva kipsimöykky samalla tavalla, kuin kahdessa osassa olevakin. Kun muotti on auennut liitetään naaman kaksi palaa yhteen takapuolelta kipsiin kastetulla lakanakankaalla. Paperointia avatessa joudut avaamaan naaman kaksi osaa erilleen, jotta paperoitu naama lähtee muoteista irti.

Tässä ylemmissä kuvissa on käsien, ja jalan valu. Niin unohdin mainita, että jalkoja kannattaa tehdä kaksi, mutta ajan vähyyden vuoksi tein vain yhden jalan, jonka muotista paperoidaan molemmat jalat. Jos jalkojen erilaisuudella olisi ollut väliä olisin joutunut tekemään plastoliinista kaksi jalkaa. 

Ps. myöhemmin nukkea kootessani huomasin jalkojen kuitenkin olevan erilaiset ja se tuotti himeman vääntöä, joten tee kaksi erillistä jalkaa. Selvästi vasen ja oikea.

Tekemäni kädet ovat hieman koveran muotoiset niin kipsiin asetettaessa täytyy kipsiä työntää nousevan kohdan alle. Apupaloina käytin solumuovin paloja, jotta kipsi pysyy asennossa johon sen asetan nousevan osan alle. 


Tässä seuraavassa kuvassa on tekemäni hartialinja. Hartialinjaa ei tarvitse tehdä nukelle, jollei sille ole suunniteltu avonaista vaatetusta.
Hartialinjan tein niin, että teippasin kaksi sählypalloa yhteen ja lätkin plastoliinia siihen päälle. Tuo tekniikka nopeutti tekemistä todella paljon. Roudarinteippisähellys, joka kuvassa näkyy on astiassa siksi, että osa josta tehdään muotti on niin pieni, ettei kipsiä tarvitse kaataa koko laatikolliseen. Tällöin kipsiä säästyy. Roudarinteipin alla on kovaa kartonkia ja teippi on kartongin päällä, koska vesi tule lopulta siitä läpi. Tässäkin täytyy huomioida, että osan jokaiselle puolelle jää vähintään se 2 cm !!

Kun kipsi on kuivunut eristetään se seuraavaa kipsausta varten. Eristäminen siis tarkoitti sitä, että materiaalit joihin kipsi ottaa kiinni suojataan kolmella kerroksella kovaa vaahtoa eli mäntysuopapala- vesisekoitusta, joka on vaahdotettu tiskiharjan avulla esimerkiksi.  Näiden kolmen kerroksen jälkeen tulee yksi kerros fairya. Plastoliinia ei tarvitse eristää.


Huomio tähän väliin !!!

Eristä kipsi huolellisesti. Anna jokaisen eristyskerroksen kuivua yksitellen ennen seuraavan laittamista, koska muuten muottia avattaessa kipsin pinta jää rosoiseksi ja paperointi on vaikeampi siitä irroittaa. Jos eristystä ei ole tai se on erittäin huono voivat kipsimuotin puolikkaat jäädä toisiinsa kiinni, jolloin malline jää sinne sisälle, ja joudut tekemään sen uusiksi. Kovavaahdon on oltava todella jähmeää, jotta se toimii moitteettomasti.



Nuken "luuranko"

Ensin tulee piirtää jälleen 1:1 luonnos nukestasi. Tosin tähän versioon tulevat vain ääriviivat, aluksi. Tämä piirtäminen tapahtuu alkuperäisestä 1:1 luonnoksesta läpipiirtämällä. Voit käyttää valopöytää tai sitten vaihvistat alkuperäisen piirroksen ääriviivoja. 

Kun tämä 1:1 ääriviivapiirros on valmis sen sisälle piirretään muodot, joihin rautalanka sitten taivutetaan. Tämä oikean kokoinen luonnos rautalankojen muodosta ja koosta helpottaa asioita todella paljon. Tällä tekniikalla pitäisi nuken pysyä suunnitelluissa mitoissa. Rautalankaa ei saa piirtää kulkemaan aivan luonnoksen reunaa pitkin, koska rautalangan ympärille tulee vielä täytettä ja vaatteetkin myöhemmin päälle. Muuten nuken koko suurenee alkuperäisestä suunnitelmasta.

Tässä pari kuvaa, joissa näkyy punaisella vahvistetut rautalangan muodot. Kuvissa on koivuhelmet joista tulee nuken nivelet. KÄYTÄ AINA VAIN KOIVUPALLOJA NIIDEN KESTÄVYYDEN TAKIA! Pallojen koon tietää kun asettelee erikokoisia palloja luonnoksen päälle. Jos pallo tulee luonnoksen rajan yli se on liian iso. 

Seuraavaksi kävimme poraamassa pylväsporakoneella palloihin isommat reiät, jotta rautalanka mahtuu niistä hyvin läpi. 

Isommissa nukeissa rautalangan koko on 2,5 mm. Pienemmissä 2mm.

Puupalat asetettiin tappien varaan ja sen jälkeen kiinni puristimeen, näin varmistimme pallojen olevan suorassa, etteivät reiät menisi vinoon.

Sitten vain rautalangan taivuttelua luonnoksen kokoisiksi ja muotoisiksi. Kun rautalanka taivutetaan niin, että nivelpallo jää rautakangan "väliin" pitää olla erittäin tarkka, että rautalanka, joka on pallon sisällä pysyy täysin suorassa. Muutoin nivel ei liiku moitteettomasti ja rautalangat pallon sisällä koskevat toisiinsa, vaikka niiden välissä pitäisi olla pieni rako.

Rautalangan suoraan taivuttamisen apuna käytimme puristinta. Tässä kuva siitä:

Tässä kuvassa näkyy tuo pieni väli, joka rautalankojen välissä tulee ainakin olla nivelten liikkuvuuden vuoksi.

Kun luurangon osia alkaa yhdistellä täyttyy muistaa tarkistaa lopuksi, että se on suorassa linjassa sekä edestä, että sivulta. 

Huom! Tässä kuvassa näkyy, että pohkeiden kohdalla olevat rautalangat viettävät oikealle, joten ne täytyy taivuttaa uudelleen. Kun taivutat jo pallon sisällä olevaa rautalankaa ota avuksesi kärkipihdit, joilla voit pitää rautalangasta kiinni niin, ettei se väänny pallon reiän sisältä vaan pysyy suorana niinkuin pitikin.

Rautalankojen kiinnityskohdista:

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on rautalangan kiinnityskohtia kuvattuna kiehkuroilla. Punaiset kiehkurat odotettavastikin ovat kohdissa, joihin rautalangan kiinnityskohtaa ei saa laittaa. Se tulee aina laittaa sivuun. Joten arvaattekin varmaan, että vihreällä piirretty kiehkura on kohdassa, johon kiinnityskohta laitetaan aina. 

Oikeanpuoleinen kuva on selvennys siitä, että kiinnityskohdat laitetaan vastakkaisissa osissa aina samaan kohtaan vastakkaiselle puolelle. 

Rautakangan kiinnityskohdat kannattaa vahvistaa puuliimaan kastetulla ohuella sideharsolla. 





Tässä muutama kuva rautalangan taivuttelusta ja luurangon kokoamisesta. Yksi kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Toivottavasti kuvat siis valaisevat asiaa paremmin, kuin kirjoitukseni.

Muista välillä tarkistaa, että luuranko pysyy 1:1 luonnoksen mitoissa!!

Jos jokin osa jää liian lyhyeksi voit jatkaa sitä, kuten itsekin tein.

 Niin unohdin mainita, että luurangon torson osan taivutus tehdään W-malliseksi. Myös täytyy muistaa, että olkäpäänivelten reikien pitää tulla näkymään edestäpäin, kun muiden nivelten reiät ovat sivuille päin.  Tässä taas paintilla piirtämäni havainnollistamiskuva. Torson taivutus on punaisella värillä piirretty. Rautalanka taivutetaan olkanivepallon läpi ensin eteenpäin ja sitte ala- tai yläkautta kaarevasti taakse. Itse taivutin alakautta, ettei rautalanka haittaa myöhemmin, kun laitetaan hartialinja paikalleen. Arvelisin, että yläkautta menevä rautalanka saattaisi näkyä vaatteiden läpi, jos hartialinja ei ole tarpeeks peittävä.

 Ohjaussauvat tulevat käsiin ja selkään. Ohjaussauvat taivutetaan 3mm paksusta rautalangasta. Ohjaussauvan liittämiseen kannattaa rautalangan lisäksi laittaa myös puuliimaan kastettua sideharsoa. Valitettavsti minulla ei ole kuvaa tässä luurankovaiheessa olleista ohjaussauvoista. Myöhemmin tulee kyllä kuvia, joissa ne näkyvät.

Olkavinelten pallot kiinnitetään torsoon kuminauhalla. Kuminauha ommellaan kiinni kuminauhan reunoista. Laitan taas pari kuvaa, koska tuntuu etten osaa selittää asiaa kovinkaan hyvin kirjallisesti.

Ensin kuminauha ommellaan osittain kaksinkertaisesti kiinni. Huomioi jo tässä vaiheessa, että kuminauha saa olla todella kireällä, melkein olla puupallossa kiinni.

Sitten se nipistetään vielä tiukemmalle ja ommellaan kiinni rautalangan ympäriltä.

 Olkanivelet laitetaan torsoon kiinni kuminauhalla, koska silloin olkanivel toimii samalla tavalla kuin ihmisellä. Rautalankaliitos ei antaisi tätä mahdollisuutta.






Nyt kun luuranko on valmis aletaan sitä täyttämään ensin foliolla. Foliota käytetään, jotta paperimassaa ei tarvitse laittaa isoa määrää täyttämään nuken vartaloa. Eli siis papermassa tulee folion päälle, kun olet mielestäsi muotoillut vartalon muodot haluamallasi tavalla. 


Kun folitota laitetaan luurangon päälle, niin ensin foliota rutistetaan sopivan kokoiseksi möykyksi, ja sen päälle sitten yksi kerros foliota teipin tapaan. Lopuksi päälle laitetaan suhteellisen tiukasti ohutta rautalankaa, jonka päät täytyy muistaa työntää folion sisälle, etteivät ne tuota ongelmia myöhemmin. Rautalangat laitetaan folion päälle, jotta paperimassa tarttuisi pintaan paremmin. Pelkkään folioon paperimassa ei tartu. Rautalanka ei siis tule aivan kiinni folion pintaan, jotta massa tarttuu sen alle. Tällöin massa jää hyvin kiinni. 

Sääreen minun ei olisi tarvinnut laittaa foliota, koska paperoitu jalka tulee siihen kohtaan. Otinkin myöhemmin folion pois sääristä.

Paperimassan teossa kannattaa lukea massan teko-ohjeet hyvin, koska jos massa on liian märkää se kuivuessaan rutistuu, ja tulos ei ole hyvä. Massaa laitetaan ohuina kerroksina folion päälle ja annetaan kerrosten kuivua ennen uuden laittamista. Käytimme nukkejamme kuivauskaapissa, jotta massa kuivui nopeammin. Kuivauskaappi ei saanut olla kuin 30 asteessa, jotta massa kuivuu kaikista kerroksista eikä vain päältä. Kuivumisen nopeuttamiseen voisi myös varmaankin käyttää lämpöpuhaltimia, joita käytämme kipsimuottien- ja paperoitujen töiden kuivattamiseen. 


Paperimassalla voi lisätä tai suurentaa joitain haluttuja muotoja.
Paperimassa tavallaan hierotaan työn pintaan, jottei se jää kovin muhkuraiseksi.




Huomio paperimassasta!


Paperimassa jota käytät vartalon muotoilemiseen kannattaa olla todella hienojakoista, jotta lopputulos on sileä. Halvemmilla, ja karkeammilla paperimassoilla tulos on erittäin muhkurainen.

Tässä kuva paperimassata, jota käytämme. Tästä saatu lopputulos on loistava.

Folio tuossa pään kohdalla ei todellakaan ole tarpeellinen. Otin sen itse pois kun aloin kiinnittää päätä.

PAPEROIDUT OSAT

Paperointi siis suoritettiin negatiivimuottiin. Negatiivimuotin ohjeet ovat osiossa negatiivinaamio. 

 Paperoinnista täytyy sen verran mainita, että paino joka laitetaan paperoidun osan päälle on oikeastikin tärkeä. Itse taisin laiminlyödä painon yhdessä osassa ja kaikenlisäksi otin osan muotista kosteana pois, mikä ei myöskään ollut järkevää. Näistä mokista yhteissummana oli parin päivän päästä kutistunut jalka.

Kutistuneen jalan sai kyllä pelastettua niin, että kastelin osaa, ja laitoin osan sisälle palan finnfoamia, joka on tarpeeksi kovaa pitänään osan halutussa muodossa, kunnes se on kuivunut.

Tässä syntinen jalka, joka kutistui. Teippasin Finnfoam-palat jalkaan kiinni. Kuivumisen ajaksi

Kun osat irroitettiin muotista oli niissä paljon ylimääräistä muotin reunoista, koska osa tulee paperoida hieman muotin reunan yli. Se poistetaan puukolla tai katkoteräveitsellä. Tämän jälkeen päällimmäisen kerroksen paperit, joiden reunat ovat irti kiinnitetään puuliimalla pintaan takaisin.

Kun osat on siistitty liitetään ne toisiinsa paperisuikaleilla. Tässä muutama kuva ja lopussa selitys.

Kuva 1.

Kuva 2.

Kuva 3.

Kuva 4.

Kuvassa 1. on viivat, ja joka toisen viivan sisällä on pallo. Pallo tarkoittaa kohtaa johon liimaat osan sisäpuolelle paperisuikaleen. Näin saat varmistettua, että suikaleet tulevat yhdistettäessä limittäin eivätkä päällekkäin. Suikaleet tulevat siis sisältä ulospäin liitettäessä. Jos ja kun puolikkaiden väliin jää rakoja ne voi täyttää paperoimalla tai paperimassalla. Itse täytin paperimassalla ja sen jälkeen leikkasin paperiveitsellä ylimääräisen pois, jolloin reikä tai sauma oli suhteellisen hyvin ummessa. Koska käytin paperimassaa, paperoin sanomalehdellä siihen päälle, kun paperi on maalattaessa siistimpi pinta. 

Kädet, joista olen täyttänyt ja peittänyt koloja ja saumaa.

Valmiit yhteen liitetyt osat ovat melkein valmiita liitettäviksi. Vielä puuttuu vain ystävämme lyijynauha. Lyijynauhaa saa Eurokankaasta, ja verholiikkeistä esimerkiksi. Se maksaa 0,90e metri. Hintaa on pakko mainostaa, koska se on niin naurettavan halpa. Nukkeen ei tarvitse sitä ostaa kuin 1m.


Lyijynauha laitetaan osan sisään niin, että ensin osan pohjalle pursotetaan kuumaliimaa. Tämän jälkeen kymmenen lyijynjyvää sisältävä pala tiputetaan pohjalle ja se jää kiinni liimaan. Kuumalimaa kannattaa vielä pursottaa päälle, ettei osa lähde liikkeelle missään vaiheessa. Niin ja siis lyijynauha koostuu pienistä jyvän kokoisista paloista, jotka ovat nauhan sisällä. 

Tässä tämä lyijynauha.

Nyt sitten osat kiinni !! 


Osat voi kiinnittää joko pelkällä paperimassalla, jota tungetaan osan sisään ja tämän jälkeen osa painetaan rautalankaan, johon sille on paikka. Päälle voi myös pursottaa kuumaliimaa vielä. Lopuksi massaa laitetaan myös päälle vaikka puiseen niveleen asti, jotta osa varmasti on kiinni.

Itse käytin solumuoviputkea, jonka liimasin kuumaliimalla osaan johon käsi kiinnitetään. Osassa kannattaa olla rautalangan päällä puuliimaan kastettua sideharsoa päällä, koska kuumaliima ei pysy kiinni rautalangassa. Liiman täytyy ehdottomasti olla kuivunutta siheharsohässäkässä ennen kuin solumuoviputkea aletaan liittämään siihen. 

Nukke valmiina käsien laittoon. Huomaa sideharsohässäkät käsien kohdalla.

Tämän jälkeen katkaisin solumuoviputken puoliksi, jotta sain sen käsiosan päälle kiinni.

Sitten vain solumuoviputken päälle kuumaliimaa ja tungetaan käsi putken päälle kiinni. Kuumaliimaa kannattaa valuttaa vielä käden sisälle. Kun käsi on kiinni kunnolla laitetaan paperimassaa ranteen ympärille ja tehdään liitoskohdasta siisti ja muuhun käteen sopiva. 

Paperimassan, jota käytät kiinnittämiseen kannattaa olla halvempaa sellumassaa. Sellumassaan lisätään vettä, josta sitten lopuksi ylimääräinen valutetaan sihdillä pois. Sitten massaan lisätään liimaliisteri sekoitusta. Lopuksi vielä liitujauhetta. Liitujauheen kannattaa olla Hanart merkkistä.

Tältä sellumassa näyttää.

Molemmat kädet !!! 

Jalat liitettiin samalla tekniikalla.

Tässä näkyy hyvin kuinka käsi on liitetty massalla muuhun käteen sopivaksi.

Tein korvien valoksen päästä erillisenä juuri päästävyyden takia. Korvat liimasin päähän kuumaliimalla, ja sen jälkeen lisäsin paperimassaa kohtiin, jotka sitä tarvitsivat. Sitten tulee vielä paperointi siihenkin päälle.

Tässä kuvassa näkyy kuinka olen veitsellä poistanut ylimääräistä paperimassan laiton jälkeen.

Hartialinja sai kokea hieman plastiikkakirurgiaa, koska se oli väärän muotoinen. Hyvä siitä kuitenkin tuli. Kiinnitin hartiat edestä, ja takaa pienellä määrällä kuumaliimaa. Tämän jälkeen tuli paperointi, joka tehtiin vain etu- ja takapuolelle reunoihin, joihin tuli kuumaliimakin. Hartioiden alle ei tarvitse laittaa paperimassaa, vaikka tyhjää onkin.

Pään kiinnittäminen


Ensin kaulan aukko leikataan todella isoksi, sillä mitä isompi tartunta pinta-ala päässä on sitä paremmin se jää kiinni hyvin.

Sitten päätä varten oleva rautalanka vuorataan roudarinteipillä, jotta kuumaliima jää siihen kiinni. Tämän jälkeen laitetaan paksu solumuoviputki ja putken päälle leikataan pala solumuovipatjaa. Se liimataan myös kuumaliimalla, ja päälle laitetaan varmuudenvuoksi vielä roudarinteippiä. 

Alla kuvasarja yllä olevasta selityksestä:

Roudarinteippivuoraus

Solumuoviputki

Solumuovipatja putken päälle + roudari.

 

 Solumuovipatjaa lisätään kunnes pää menee todella nihkeästi paikalleen. Solumuovisävellykseen laitetaan päälle paljon kuumaliimaa ja pää painetaan paikalleen. Tämän jälkeen kannattaa pitää nukkea vähän aikaa väärinpäin, ettei kuumaliima valu nuken rinnuksille pään sisältä. Kuumaliimaa valutetaan vielä lopuksi pään sisälle aika paljon, jotta pää todellakin on kiinni. Sitten vain paperimassalla pää ulkopuolelta kiinni muuhun vartaloon ja huolehditaan, että kaula tosiaan istuu hyvin rinnukseen nähden.

Alla pari kuvaa, joissa pää on liimattuna paikalleen. Näissä kuvissa tosin en ole vielä laittanut paperimassaa kaulan alueelle. 

Ihanaa nukke sittenkin syntyy !!

Seuraava vaihe on sitten GESSOa yllinkyllin !

Gessoa laitetaan kohtiin, jotka jäävät näkyviin. Kohtiin tulee ainakin kolme kerrosta Gessoa ja jokaisen kerroksen välissä hiotaan hienolla hiomapaperilla Gessottu pinta sileäksi. Jos kuitenkin käy niinkuin minulle, että paperointi on syystä X todella epätasaista laitetaan Gesso-kerrosten jälkeen pintaan tasoitetta, mikä varmaankin paremmin tunnetaan nimellä kitti. Tarkka nimi oli Tikkurilan Presto pikasilote. Opettaja sanoi, että on aina ennen käyttänyt Oiva-nimistä kittiä, mutta sitä ei tällä kertaa ollut tarjolla. Presto toimi mielestäni loistavasti! Se on paras ystäväni heti kuumaliiman jälkeen! 

Presto siloitteen päälle ei voi suoraan maalata akryyleillä, koska se imee värin niin nopeasti itseensä, että värit voivat mennä epätasaisiksi. Eli siis siloitteen päälle vielä pari kerrosta Gessoa, ja kevyt hionta.

Gessottu pää, vielä epätasainen pinta.

Käsissä sama ongelma, epätasainen pinta.

Tässä maaginen naamavoide.

Pintakäsittelyä


Ennen, kuin aletaan tehdä pintakäsittelyä nukkeen täytyy aina tehdä kokeet autenttisille koepaloille. Tällöin ei pääse syntymään katastrofia työllesi. 

Tässä silmän, ihon, ja poskien värin kokeilut :

Huom ! Silmää ei ole maalattu nuken silmien maalaus -ohjeen mukaan. Tässä siis vain testasin värejä.

Maalit, joilla maalataan ovat akryylejä. Tosin ne ovat laadukkaampia, kuin tavalliset akryylit. Näitä akryylejä käyttävät nekin, jotka nukkeja tekevät työkseen. Nämä super akryylit ovat FolkArt- merkkisiä. Alempana kuva pullosta.

Ja kuten opettajamme on meille monta kertaa sanonut, että aina pitää käyttää vähintään kolmea eri sävyä tai väriä, niin minähän käytin. Opettaja myös sanoi, että nuken naamaan ei laitetan suoraan valkoista, vaan se sekoitetaan ihonväriin tai väriin, josta halutaan vaaleampi. Jos suoraa valkoista laittaisi se ei näyttäisi hyvältä teatterin valoissa. Sama on mustan kanssa, ettei kovaa mustaa ikinä käytetä. Nukessa ainoat kohdat, joihin tulee mustaa ovat pupillit. Ne ovat ihmiselläkin aina täysin mustat. Ja valkoista tulee ainoastaan silmän valkoiseen osaan. Käytän sanaa valkoinen osa, koska en todellakaan muista onko tuolla osalla joku erityinen nimi. 

Tässä kolme ihonväriä, joita käytin iho-osiin.

Lopputulos on tälläinen :

Olen itse aivan älyttömän tyytyväinen saamaani lopputulokseen!!!

Se on niiiiiin söpö <3

Nuken kengät

Nuken kenkiin ostettiin ohutta pehmeää nahkaa. jotta se voidaan venyttää kenkäosan päälle. Älä siis turhaan osta paksua nahkaa. Itse ostin nahkaa Punaisen ristin kontista. Pala, joka riitti kenkiin maksoi 0,40 e. Ei siis paljon mitään. 

Meillä oli koululla joitakin kenkien kaavoja, ja itsekin löysin sieltä hyvät kaavat. 

Ensin kenkäosasta mitattiin tarvittavat mitat, jotta kaava voidaan muuntaa oikeaan kokoon. Sitten koepalat leikattiin lakanakankaasta, jottei nahkaa kuluisi turhaan. 

Tämä kaavojen suurentaminen, tekeminen, ja ompelukoneen käyttäminen olivat melkein täysin uusia asioita minulle. Olin viimeksi käyttänyt ompelukonetta ala-asteella... Onneksi ompelukoneesta tuli ystävä hyvin nopeasti.

Tässä erilaisia kaavoja kenkiin. Omat kaavani ovat nuo, joissa on lyijykynä merkintöjä.

Ensimmäiset koepalat lakanakankaasta. Tein kuitenkin uudet, koska nämä olivat liian pienet.

Tässä nahkasta leikatut palat, joista olen ommellut takapalat kiinni toisiinsa. Paloihin ommeltiin koristetikkausta kohtiin, jotka jäävät näkyville.

Tässä takapalassa sauman ylimääräiset nahat täytyy kääntää ulospäin, ja tikata kiinni tähän asentoon, kuin kuvassa näkyy.

Kun palat ovat valmiina otetaan puuliimaa (66), jolla sitten nahka liimataan kiinni kenkäosaan. 

Ensin aloitetaan tietenkin alimmaisen palan liimaamisesta. Tässä tapauksessa se oli "läppä" pala. Tämä "läppä" pala ei ole todellakaan virallinen nimi tuolle palalle, mutten kykene nyt muistamaan oikeaa nimeä sille. Nahka vedetään alusta asti täysin suoraksi ja kireälle.

Venyttämistä viedään koko ajan pohjaa kohti. Pohjaan jäävät rypyt eivät haittaa, kunhan niitä ei ole näkyvillä.

Tässä pohjaan venytetty pala. Ihan ok tulos!

Pohjassa tosiaan on isoja ryppyjä, mutteivät ne haittaa, koska niiden päälle tulee pohjapala. '

Tässä takapalat limattuna. Toinen pala on hieman erikokoinen tai sitten jalka on erikokoinen, kuin toinen. Päätin kuitenkin tehdä kenkien päihin mustasta nahasta pienet koristeet, jotta palojen erilaisuus ei näkyisi niin hyvin.

Tein kenkiin nauhoille reiät vasta, kun olin liimannut nahan. Se olisi tietenkin pitänyt tehdä ennen liimausta. Huomioikaa siis tämä. Tein reiät paksulla neulalla, jotta rei´istä tuli siistimpiä. Toiseen kenkään yritin tehdä reikiä nahkapaskalla, huonoin tuloksin tosin. Sillä ne kannattaa tehdä kuitenkin, KUN muistat tehdä reiät ennen liiausta.

Jos haluat kenkiin kumipohjat ne voidaan tehdä esim. Revultexista. Revultex on kumilateksia, josta tehdään myös valuja vaikkapa sisäelimistä, jolloin niistä saadaan aidomman oloisia. 

Tässä hieman dokumentointia luokkatoverin tekemistä kengän kumipohjista:

Ensin hän paineli plastoliiniin pitsipalalla kengänpohjan kuviota. Hän painoin myös reinan kuvion palalla nauhaa.

Tässä kengän reuna.

Seuraavaksi sitten plastoliinin päälle valutetaan ohutta kipsiä, joka kopioi kuviot plastoliinista. Kipsikerroksen kannattaa kuitenkin olla muutaman sentin paksuinen.

Tässä alla olevissa kuvissa näkyvät valmiit revultex valut. 

 Lopulta luokkatoverini leikkasi palat sopiviksi pohjaan ja tulos oli loistava. Huomio siis nämä kengät eivätkä pohjat ole minun tekemiäni. Halusin vain laittaa omaan blogiini toisenkin version kengänpohjan tekemisestä. 

Nuken vaatetus

Kaavoitimme itse nukelle vaatteet. Siina hommassa tunsin itseni todella urpoksi. Selvisin siitä kylläkin aika hienosti ! Niin ja täytyy sanoa, että olen ommellut ja käyttänyt ompelukonetta viimeksi ala-asteella, joten kyllä tämä meni ihan loistavasti siihen verrattuna!

Tosissaan näin lyhyesti kerrottuna mittasimme nukelta tarvittavat mitat joihin sitten lisättiin saumavarat ja löysyyttä jos vaate sitä kaipasi. 
Seuraavan kerran, kun teen nukelle vaatteita aion tehdä käyttämällä valmiita kaavoja, koska tuo kaavojen tekeminen ei ollut vahvinta alaani ja tarvitsin jokaisen viivan piirtämiseen apua. 

Nuken vaatteet ovat siinäkin mielessä haastavia, koska nukke ei ole ollenkaan saman muotoinen, kuin ihminen. 

Tässä ylempänä ovat nuken paidan kaavat. Hihat tosin puuttuvat kuvasta. 

Siinä on siis paidan etu-ja takaosan kaavat. Kaava on puolikas, mutta taittamalla kankaan kahtia leikkaat siis kaksi kertaa tuon puolikkaan kaavan ja tadaa siitä muodostuu koko etu- ja taka pala. 

Nuo siivut ovat kaula-aukon kääntämistä varten, jotta kaula-aukon reuna on siisti.

Tässä koe paita. Todellakin kannattaa tehdä kokeilu lakanakankaalla. Paitaa ei voi ommella kokonaan valmiiksi ennen koetusta, koska paitaa ei saa nukelle päälle. Paita täytyy ommella nuken päälle. Siitä syystä tama koe paita näyttää hieman omituiselta.

Tässäpä sitten tuo oikea paita, jota ompelen kiinni, sen ollessa nuken päällä. Opettaja näytti minulle, kuinka ommella paita kiinni niin, ettei ompelujälki jää näkyviin.

Ensin reunat käännetään sisäänpäin. Sitten aletaan tekemään pistoja käänteiden sisäpuolelle samaan kohtaan vastakkaisille puolille. Näin kun nyt kiristät lankaa menee ommel käännettyjen reunojen sisäpuolelle ja jälki on siistiä.

Tähän vielä kuva, jossa on melkein valmiit housut jalassa. Niistä puuttuu vain kiristyksen lantiolta ja lahkeista!

Nyt jos muistelemme luonnosta niin ovathan nuo vaatteet aika onnistuneet:

Liivi ja hattu puuttuvat, mutta tulossa ovat.




Nuken paitaa värjäsin teellä, jotta sain piiloon laikun mikä ilmestyi paidan etuosaan. Ylläribonus !
Teellä värjääminen ei ollut niin yksinkertaista, kuin luulin. Paitaa silittäessä tee jotenkin paloi laikuiksi ja jouduin väräämään sen uudestaan. Toisen värjäyksen jälkeen laitoin paidan kuivauskaappiin, niin ei tullut tahra ongelmia. 

Tämä värjäys ei ole vaikeaa. Keität vettä ja laitat teepussin sinne hautumaan. Annat teepussin hautua sen aikaa kunnes tee on mielestäsi sopivan väristä. Tee aina ensin koe pala kankaalla, jotta tiedät kauanko pidät paitaa teessä.



 Löysin kirppikseltä euron maksavan lippalakin nukelle. Se täytyi vain pienentää. Tässäpä siis pienennysprojektista pari kuvaa:

Lippalakki leikattiin auki ja pienennettiin kohdista joista se oli liian suuri.  Ensin pienennettiin takasaumasta, jolloin oli helpompi nähdä paljonko poistetaan päälaella olevasta osasta.

Tässä sitten pienennettyyn versioon tehty vanutäyte, jotta lippalakki olisi muodokkaamman näköinen.

Leikkasin ensin koepalan ohuesta paperista mukaillen päälaen palaa. Tällöin sain sopivankokoisen ja muotoisen esimerkkipalan jonka avulla leikkasin vanusta palan.

Tässä sitten hirveän aherruksen jälkeen valmis nukke vaatteineen :

Tuossa oikean käden takana näkyy ohjaussauva, joka on päälystetty erkkateipillä. Eli siis samalla teipillä, millä päällytetään jääkiekkomailaa. Teatterissa osat jotka eivät "näy" maalataan tai teipataan tms... aina mustalla. Siksi mustaa teippiä.