Niin ja tosiaan tämän tekstin otsikkokin kertoo että valitsin kirjakseni Veljeni Leijonamielen. Kyseiseen kirjaan päädyin koska muistan tämän tarinan erittäin hämärästi lapsuudestani ja halusin palauttaa sen mieleeni uudelleen.
Välillä kyllä mietin että onko kirja liian "lapsellinen", koska lukiessa en pystynyt uppoutumaan niin syvälle kuin yleensä kirjoja lukiessani pystyn. Mutta turha rutista kun maidot on jo pöydällä, kirjaa ei voinut enää valinnan jälkeen vaihtaa. Toisaalta se on hyvä, koska tulevaisuudessakaan jos on teatterissa töissä ei aina tule sellaisia näytelmiä mitkä säväyttäisivät jotenkin erityisesti.
Tähän mennessä minulla on kaksi ideaa joista toinen ei kuintekaan kolahtanut kunnolla. Tajusin kyllä, että syy siihen oli kun yritin väkisin keksiä ideoita ahdistuksissani kun luulin etten löytäisikään hyvää ideaa kirjasta.
1. Idea (diskattu versio)
Tässä ideana oli kuoleman ja melkein jumalallisen elämän raja. Tämä idea tuli siitä kun pikkuveli Kaarle on tässä maailmassa todella sairas, ja elämä melkeimpä kirjaimellisesti valuu hänestä pois. Kun hän kuolee sairauteensa ja pääsee Nangijalaan (kuolemanjälkeinen maailma) ovat kaikki hänen sairautensa parantuneet ja ulkonäkökin paranee silmissä. Mielestäni tämä Nangijala kuullosti tosiaan siltä että sinne saapuvat saavat loputtomasti voimaa ja voivat lostavasti. Siitä siis tämä melkein jumalallinen elämä.
Tämän idean päätin valita naamioon. Tosin sitä pitää vielä luonnostella lisää. Idea tuli juuri niin kuin pitääkin eli lukiessani eräs lause herätti välittömästi inspiraation. Päätin silloin myös heti piirtää sen ettei se vaan unohdu. Eli tätä nyt sitten jalostan kunhan inspiraatio iskee taas.
Niin tämä lause löytyi sivulta 176 ja se kuuluu näin : " Ja ehkäpä oli olemassa salamyhkäisiä satuolentoja, jotka ohjasivat askeliamme meidän sitä tietämättä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti